Kun korona hiljensi elämänmenoa ja kotona vietetty aika lisääntyi, moni tarttui puikkoihin. Perinnekäsityöt ovat olleet suosiossa jo useita vuosia. Yksi hiteistä on islantilainen villapaita, lopapeysa.
Saarelaiselämä ja ankarat sääolot ovat muovanneet islanninlampaasta omanlaisensa rodun. Niiden villasta kehrätty lanka on erityisen lämmintä, pehmeää ja vettä hylkivää. Villapaitoja kaunistavat perinteiset kirjoneulekuviot.
Suurin osa islantilaisista neuleista valmistuu suljettuna neuleena alhaalta ylöspäin. Myös hihat neulotaan suljettuna neuleena. Kaarrokkeen kohdalla hihat ja vartalo-osa kootaan yhteen pyöröpuikoille ja päätetään kaulukseen.
Islannin merkittävin lankavalmistaja Istex ylläpitääsivustoa, josta voi ostaa englanninkielisiä neuleohjeita. Osa ohjeista on ilmaisia. Istexin suunnittelija Védís Jónsdóttir on koonnut ohjeista kirjan Islantilaisia neuleita, joka on julkaistu myös suomeksi (Tammi 2013). Muita suomeksi ilmestyneitä ohjekirjoja ovat Maaru Moilasen tuore teos Islannin villaneuleet (Readme.fi 2020) ja vasta suomeksi käännetty Islantilaisia lastenneuleita (Eva Mjöll Einarsdóttir, Tammi 2020).
Tunnetuimpia islantilaisista neuleista lienevät paksut ja karheat, ulkokäyttöön tarkoitetut villapaidat. Ohuempiakin lankoja kuitenkin löytyy. Niistä tehdyt puserot soveltuvat paremmin käytettäviksi myös sisätiloissa tai takin alla. Värjäämättömästä lampaan villasta – valkoisesta, harmaasta, mustasta ja ruskeasta – syntyvät perinteisimmät villapaidat. Värjättyjen lankojen kirjo on kuitenkin laaja, ja niillä neuleen voi tehdä käyttäjän lempiväreissä. (LT)